Hevosen One Night in Vegas päiväkirjasta:
Ninni osaa tätä nykyä jo oikeastaan kaiken, mitä GP-tason kouluratsulta voisi vaatia. Siitä huolimatta tammalla on vielä erittäin paljon hakemista liikkeiden puhtaudessa, puhumattakaan ratsastajasta joka ei vieläkään osaa aina käsitellä oikein Ninnin kaltaista herkempää hevosta. Olen ratsastanut koko nuoren ikäni lähinnä sellaisilla hevosilla, jotka toden teolla vaativat. Ninni taas kulkee kuin ajatus, ja totteleekin täydellisesti aina kun vähänkään heilahdan satulassa. Sekä ratsu että ratsastaja ovatkin silloin tällöin hermostuneet toisiinsa, mutta vaikkemme ehkä täydellinen pari aina olekaan, on Ninni yksi parhaimpia kouluhevosenalkuja joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä. Minähän itse koulutin Ninnin ratsun alkeille (toki meidän koulukonkari Marikki oli koko ajan mukana, kun itse en näe aina niitä omia virheitäni samalla tapaa kuin ulkopuolinen silmäpari). Tuosta tummanruunikosta söpöläisestä onkin tullut minun suosikkitammani koko tallin hevoslaumasta.
Talliväen suhteen mielipiteet Ninnistä ovat melko jakaantuneet: tallimestari Pekka ei ole koskaan ollut tammaihmisiä, ja on muutenkin kallistunut enemmän estepuolelle. Tämän mielestä oli rahanhaaskausta kun en heti etsinyt Ninnille uutta ostajaehdokasta edellisten kauppojen peruuntuessa tökerösti viime hetkellä. Pekalle painavan sanansa sanoi tämän serkku Marikki, joka taas ei juuri muista hevosista pidäkään kuin koulutammoista. Voi että minkälaisen kinastelun kaksikko saikaan aikaiseksi kun Pekka kerran meni kommentoimaan Ninnin vielä haparoivia liikkeitä. Mutta eihän nuori tamma voi vielä täydellisen valmis paketti ollakaan! Mitä nyt tulee Ellaan ja Mikkoon, niin näillähän nyt on omat mieltymyksensä jotka poikkeavat omistani lähinnä planeettojen asennosta tai jostain muusta yhtä järjettömästä seikasta riippuen. Ella nyt ei perusta oikein kouluhevosista, vaikka tammaihminen onkin. Mikko taas on tammaihminen henken ja vereen, mutta juuri kouluratsastus ei ole tämän laji. Mikko on toisaalta ihmeesti tykännyt Ninnistä, ja minä sanoinkin tälle että pitäköön näppinsä irti tästä tammasta. Ninni onkin yksi niistä harvoista hevosista joiden kanssa tahdon hoitaa kaiken itse, ja joita vartioin kuin kissaemo.
Miltei ainoa ihminen, jonka olen antanut autella Ninnin kanssa enemmänkin on Marikki. Nainen ei niinkään perusta ratsastamisesta tätä nykyä, vaan liikuttaa mieluummin hevosia maasta käsin. Muuten tämä toimiikin lähinnä valmentajana sekä meidän osaavampana kouluttajana. Minun lisäkseni Ninnin selässä ei moni siis vieraile (poislukien Mikko, joka ihan välttämättä tahtoi auttaa Ninnin kanssa. Tämä saakin liikuttaa tamman silloin kun itse en ehdi. Voi että voi ihminen olla onnessaan niinkin pienistä asioista). Yleensä en ole tykännyt itse edes kilpailla hevosteni kanssa, vaan joku muu tallihenkilökunnasta on aina saanut hoitaa kisaamisen itseni toimiessa taustajoukoissa. Ninnin kanssa olen kuitenkin ihan oikeasti innostunut taas kilpailemaan tosimielellä. Toki kun tallissa on tällä hetkellä minun lisäkseni vain kaksi muuta, joilla edes on kiinnostusta kisaamiseen, niin miltei pakkohan minun oli itse vähän helpottaa taakkaa istumalla itse sinne satulaan.
Mitä Ninnin kisauraan tulee, on tamman kanssa kokeiltu vähän kepillä jäätä. Aiemmin pyörimme lähinnä vaativan tason koulukilpailuissa, helmikuussa starttasimme jo ensimmäiset Grand Prix- tason luokkamme. Menestystä ei vielä ole kauheasti tullut, mutta se selittyneköön Ninnin vielä nuorella iällä ja kokemattomuuden puutteella. Kunhan tämä kevät valmentaudutaan vielä ahkerasti, niin voisin uskoa että kesällä jatkaessamme kilpauraa tamman kanssa alkaa niitä sijoituksiakin tulemaan ihan kunnolla.
- Taciturn
