Caranthirin syntymä

Yhteismerkintä Kjöst Jalindan ja Caranthir Joyn päiväkirjasta:

Oman silmäteräni Giron varsan syntymää oli odotettu jo pitkään. Raudikon herrasmiehen aikain takainen yhden yön seuralainen Jalinda oli kasvattanut vatsaansa melkoisesti, ja näyttikin edestäpäin katsottuna suurelta, valkoiselta jalkapallolta. Tamman liikkuminenkin oli jo käynyt vaikeaksi, ja siitäkin syystä huokaisin helpotuksesta synnytyksen vihdoin käynnistyessä. Jalinda onnistui tuomaan varsansa maailmaan omin avuin, ja pieni, punarautias orivarsa nousi mitä pikimmin jaloilleen. Niin terhakka pikkukaveri teki tallimestariimme vaikutuksen, varsinkin kun tämä nyt muutenkin sattui olemaan enemmän ori- kuin tammaihmisiä. Minä ihastelin tuota maailman upeinta rakkauden tuotosta, ja sanoinkin että tämä poika jäisi kotiin sanoi kuka tahansa mitä tahansa.

Vastasyntyneeksi pieni ja punainen orinalku oli erityisen reippaan ja uteliaan oloinen, eikä osannut arastella ketään joka tuli karsinassa käymään. Pääosin annoimme varsan olla kaksin emänsä kanssa, mutta Jalinda tuntui olevan vähän huonona synnytyksen jäljiltä. Sen luona kävikin meidän oma päivystävä eläinlääkärimme, joka teki tarvittavat toimenpiteet. Kuulema tamma palautuisi pian ennalleen, mitä nyt oli erityisen rasittunut synnytyksen jäljiltä. Tulevaisuudessa pitäisi kuulema katsella vähän tämän vointia, että jaksaako kimo kantaa enää yhtään varsaa, vai päästetäänkö se jo kokonaisvaltaiselle eläkkeelle. Uutinen harmitti minua, mutta pistin huolenaiheet pian syrjään. Olihan meitä sentään siunattu tänään niin ihanalla, pienellä orivarsalla.


- Taciturn

Ratsastustunnilla

Snow Queen Joy:n päiväkirjasta:

Ratsastuskentät olivat menneet kauheaan kuntoon säänvaihteluiden takia, joten yhä useampi ratsukko tahtoi suorittaa liikuntasuorituksensa tänään maneesissa. Useimmiten meillä menee enintään kolme ratsukkoa yhtä aikaa maneesissa, mutta tänään meitä oli koko tallipoppoo yhtä aikaa kuka minkäkin hevosen selässä. Marikki seisoi katsomon laidalla, ja huuteli sieltä ohjeita itse kullekin. Tallin omana, erittäin taidokkaana valmentajana tämä tahtoi rutistaa tänään kaiken irti armoilleen joutuneista ratsastajaparoista. Minä ratsastin Lumilla, joka ei tuntunut oikein pitävän nuoremmasta Cupcakesta, jota Ella ratsasti. Tammojen joutuessa lähikontaktiin Lumi heittikin aina pukkisarjan tyngän, jonka minä lopetin joka kerta vahvoin pidättein, peläten koska heilahtaisin selästä ja mätkähtäisin maahan kuin perunasäkki. Viimeisimmästä ratsastusonnettomuudestani kun oli vielä kovin vähän aikaa...

Marikki katseli ratsastustani päätään pudistellen. Lumihan oli kiltti kuin mikä, mutta ilmeisesti tamma ei ollut saanut viime päivinä tarpeeksi virikettä, kun tuolla tavalla temppuili. Yleensä raudikko oli tullut mainiosti toimeen Cupcaken kanssa, joten Lumin käytös oli oikeastaan jopa säikäyttänyt minut odottamattomuudessaan. Minä tuhisin kiukusta patistaessani Lumia reippaammin eteenpäin. Pekan alla ollut, vähän tsäpäkämpi Scarlett ei pitänyt ollenkaan siitä, että tulin Lumin kanssa taakse. Väliä oli monta metriä, mutta ruunikkotamma pyrähti parin askeleen verran eteenpäin ja loikkasi siitä sivulle. Pekka pysyi selässä kuin liimattuna, ja minä katsoin kauhulla että joko meistä ensimmäinen kohta maistelee maneesin alusia.

Turha edes sanoakaan sen kummemmin, mitä tapahtui Marian ja Mikon alla olleiden Katjan ja Katin kanssa. Lumi tuntui suorastaan kylvävän kauhua ja haastavan riitaa yhden jos toisenkin tamman kanssa, ja minä ihan oikeasti aloin huolestua että mikä tässä nyt on oikein vikana. Kaikesta huolimatta me jokainen ratsastimme täyden tunnin Marikin opastuksessa, ja lähdimme sitten samaan aikaan pois, valmistellen seuraavia liikutettavia. Minun ei ollut tarkoitus ratsastaa tänään enää yhtään hevosta, joten jäin hoitamaan Lumin kaikessa rauhassa tallikuntoon, kun muut jo olivat matkalla takaisin maneesille. Kun pääsin pohdiskelemaan asioita yksikseni, tajusin yllättäen mistä Lumin varsin kusipäinen käytös johtui (ja erittäin itsestään selväähän se näin jälkeenpäin miettien oli). Tammalla oli selkeästi kiima-aika, ja minä pompinkin riemusta astellessani ulos sen karsinasta. Ehkä minä vihdoin pääsisin toteuttamaan unelmani ensimmäisestä pikku-Lumista.

- Taciturn