Oman silmäteräni Giron varsan syntymää oli odotettu jo pitkään. Raudikon herrasmiehen aikain takainen yhden yön seuralainen Jalinda oli kasvattanut vatsaansa melkoisesti, ja näyttikin edestäpäin katsottuna suurelta, valkoiselta jalkapallolta. Tamman liikkuminenkin oli jo käynyt vaikeaksi, ja siitäkin syystä huokaisin helpotuksesta synnytyksen vihdoin käynnistyessä. Jalinda onnistui tuomaan varsansa maailmaan omin avuin, ja pieni, punarautias orivarsa nousi mitä pikimmin jaloilleen. Niin terhakka pikkukaveri teki tallimestariimme vaikutuksen, varsinkin kun tämä nyt muutenkin sattui olemaan enemmän ori- kuin tammaihmisiä. Minä ihastelin tuota maailman upeinta rakkauden tuotosta, ja sanoinkin että tämä poika jäisi kotiin sanoi kuka tahansa mitä tahansa.
Vastasyntyneeksi pieni ja punainen orinalku oli erityisen reippaan ja uteliaan oloinen, eikä osannut arastella ketään joka tuli karsinassa käymään. Pääosin annoimme varsan olla kaksin emänsä kanssa, mutta Jalinda tuntui olevan vähän huonona synnytyksen jäljiltä. Sen luona kävikin meidän oma päivystävä eläinlääkärimme, joka teki tarvittavat toimenpiteet. Kuulema tamma palautuisi pian ennalleen, mitä nyt oli erityisen rasittunut synnytyksen jäljiltä. Tulevaisuudessa pitäisi kuulema katsella vähän tämän vointia, että jaksaako kimo kantaa enää yhtään varsaa, vai päästetäänkö se jo kokonaisvaltaiselle eläkkeelle. Uutinen harmitti minua, mutta pistin huolenaiheet pian syrjään. Olihan meitä sentään siunattu tänään niin ihanalla, pienellä orivarsalla.
- Taciturn
- Taciturn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti