Maastoreittien tarkastelua

Hevosen Valiant Campo Giro päiväkirjasta:

Giro kaipasi virikettä, niin myös minäkin. Sen sijaan että olisin mennyt liikuttamaan paria meidän nuorempaa tammaa, varustin raudikkopapan ja lähdin sen kanssa maastoon seikkailemaan. Kyllähän Girokin ansaitsi jotain muuta elämäänsä kuin päivittäistä tarhailua ja ratahumputtelua muutamaan otteeseen viikossa. Olin itse aina nauttinut maastoilusta, joten ajattelin sen olevan Gironkin mielestä mukavaa. Tänään olikin tarkoituksena kiertää vähän tiluksien rajoja ja katsella missä kunnossa meidän vähän kaukaisemmat ratsastuspolut olivat talven jäljiltä.

Giro oli jo varustettaessa virkeänä, se selvästi aavisti että nyt olisi luvassa jotain erikoisempaa. Ori ei joutanut edes pullistelemaan satulavyön kanssa mikä sillä oli yleensä tapana, se vain odotti kuin malttamaton pikkulapsi että koska mennään. Taluttaessani Giroa pihalle nosteli se päätänsä korkeuksiin ja katseli ylväänä ympärilleen. Tallikissa Isäntä tuli ovella vastaan, ja selkään noustuani huomasin sen lähteneen seuraamaan meitä. No, olihan meidän tiluksien mittaus sentään tuon rotevan kollin työtä. Giro oli joskus ollut vähän säpsy Isännän suhteen, mutta tällä kertaa se ei jaksanut välittää vaikka kissa välillä juoksikin takaapäin ja yritti hyökkiä sen kevyessä tuulessa liuhuvaan häntään.

Kiersimme Giron kanssa ensin läheistä mäntymetsää kohti, jossa ratsastin lähes päivittäin jonkun hevosen kanssa. Siellä tie oli varsin hyväkuntoinen, olihan meidän tallimestari pitänyt siitä huolen. Minua kiinnosti tänään kuitenkin mennä pidemmälle, meidän vähemmän käytetyille poluille jotka olivat vasta viime viikolla sulaneet. Siellä ei juuri kukaan ollut ratsastanut viime syksyn jälkeen, olihan tie sieltä päin melko vaativa kapeine kohtineen ja jyrkkine mäkineen. Giro tykkäsi päästessään kulkemaan ylämäkiin, sen mielestä kun meidän rento lauantaimaasto oli turhankin leppoisa. Saipa edes johonkin purkaa energiaansa. Miltei jokaisen mäen alla oli kauhean liejuinen kohta, ja kiersimmekin ne visusti orin kanssa. Eipä liioin Isäntäkään tahtonut liata itseään kurassa, vaan loikkelehti perässämme väistellen märkiä kohtia.

Tallin tilukset olivat niin isot, ettemme lähteneet meidän mäkistä metsäkaistaletta pidemmälle tutkailemaan. Tulimme kuitenkin eri reittiä takaisin tallin pihaan, todetaksemme tien olevan paikoin hyväkuntoinen, ja paikoin niin märkä että olisi parempi antaa sen vielä vähän aikaa kuivua ellei tahtonut liata itseään. Giro näytti virkistyneen meidän yhteisestä maastolenkistämme, veinkin orin tarhaansa kun olin ensin hoitanut sen kuntoon. Ensi viikolle pitäisi suunnitella jotain ehkä vähän vaativampaa ohjelmaa Gironkin varalle, ori kun on viime aikoina ollut valitettavasti aivan liian vähällä liikunnalla. Giro tuskin panee suunnitelmistani pahakseen, niin eloisa ja liikkuvainen kavari kun se on aina ollut.

- Taciturn