Tallilla oli taas mukavan hiljaista: puolet henkilökunnasta oli viettämässä kisaviikonloppua toisella puolen Suomea, ja tallilla oli vain minä, tallimestari Pekka, sekä kaksi hevostenhoitajaa, jotka olivat tulleet auttelemaan tallihommissa viikonlopuksi. Olin saanut kerrankin Pekan yhytettyä paperihommiin, jotta itse saisin paremmin aikaa hevosten kanssa. Tänään ei ollut juurikaan liikutettavia hevosia, vaan kaikki saivat tarhailla parista kymmeneenkin tuntia. Hevosten aamuruokinnoissa sekä tarhauksissa oli ollut kova työ, mutta kolme ahkeraa työläistä sai hommat melko joutuisasti tehtyä. Toki meidän viikonloppuapulaisia piti hieman opastaa, mihin tarhaan mikäkin hevonen menee, mutta kaikin puolin työt hoituivat siististi.
Aamupäivä meni tallitilojen siivoamisessa: kaikki karsinat oli puhdistettava, ja niitähän riitti. Hoidin itse tammatallin, ja kävin samalla katsomassa paria vielä vähän nuorempaa varsaa, jotka saivat viettää päivän emiensä kanssa sisätiloissa. Kyllähän nekin mielellään olisi jo ulos vienyt, mutta varsinkin pikku Caranthirin emä Jalinda näytti niin huonokuntoiselta, että olimme päättäneet antaa sen levätä ihan kunnolla. Synnytys oli vienyt siltä kaikki voimat, ja tamma tuntui palautuvan todella hitaasti. Jotain muutosta parempaan suuntaan oli kuitenkin onneksi jo näkynyt, vaikka vieläkin tämä tuntui vain käyskentelevän karsinassa väsyneenä, hoitaen välillä varsaansa ja torkahtaen sitten hetkeksi.
Muut tuoreet emät olivat onneksi normaaleja, elinvoimaisia tapauksia, jotka hörähtelivät iloisesti kun kuljin niiden karsinoiden ohi. Selvästi nämä odottivat rapsutuksia, ja ehkä myös makupaloja joille olivat erityisen persoja. Näiden karsinoiden siivous oli mielenkiintoista, en voinut mennä talikon kanssa heilumaan uteliaan tamman ja varsan viereen, joten minun oli aina pyydettävä toinen meidän viikonloppuapulaisista taluttamaan tammaa ja varsaa käytävällä sen aikaa kun olin karsinassa siivoamassa. Kovin likaisia karsinat eivät olleet, joten pahimmat lantakikkareet siivottuani ne näytti ihan siisteiltä.
Iltapäivällä hevoset saivat päiväheinät tarhoihinsa, lukuunottamatta niitä jotka olivat vihaisia ruuastaan. Nämä piti tuoda sisälle, omiin karsinoihinsa syömään jotta vältyttäisiin tappeluilta. Pari pienempää kinasteluahan tarhoissa syntyi ruuan jälkeen, mutta mitään pahempaa kahnausta ei onneksi tuntunut syntyvän. Lähinnä kyseessä oli aina tarhakaverukset, joista toinen ei ymmärtänyt toisen leikkiä. Kaunis, talvinen iltapäivä sujuikin erittäin rauhallisesti, ja työn lomassa ehtikin hyvin hengähtää. Tänään ei ollut kiire minnekään, saisin vain rauhassa odottaa, kun illasta meidän kisamatkalaiset tulisivat hevosineen takaisin kotiin.
- Taciturn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti