Maria oli ollut jo vuosikaudet uskollinen työntekijä sekä ystävä, ja vaikka tämä välillä tekikin hommia muualla, päätyi hän vielä hyväksi aikaa Joyanceen kisaamaan ja valmentamaan joitain meidän estehevosia. Nainen oli ollut viime aikoina vähän poissaoleva, niin työstressin kuin omien, henkilökohtaisten huoliensakin takia. Tämän oma estetamma oli menehtynyt syksyllä, ja sen jälkeen meille töihin tultuaan nainen ei tuntunut enää saavan iloa irti samalla tavalla kuin ennen hevosten parissa työskennellessään.
Kun Maria sitten jätti eroanomuksensa, tuli tämä minulle täytenä yllätyksenä. Nainen kuulema ajatteli kokonaan alan vaihtoa johonkin kevyempään, nyt kun hevoset täyttivät myös tämän vapaa-ajan, ja monivuotinen yhden asian ympärillä junnaaminen alkoi kuulema vihdoin tulla korvista ulos. Marialle itselleen jäi toki tämän kotipihassa vielä asuva, aikaa sitten eläköitynyt vanha kisaruunansa, mutta muuten nainen aikoi luopua hevosista kokonaan myös noin niin kuin harrastepohjalta. Oli kuulema liian vaikeaa ajatella, kuinka nytkin jo lähes lopetusuhan alla oleva vanha ruunanrupsukka pitäisi päästää vihreämmille laitumille viimeistään kesällä, ja uuden kisahevosen kouluttamiseen ei Marialla riittänyt enää mielenkiinto.
Pidimme tänään koko henkilökunnan kesken pienet läksiäisjuhlat Marialle, ja toivotimme onnea ja menestystä tulevaan.
- Taciturn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti